Mac-n-cheese

Kokkaamista Amerikan malliin.

Katsotaanpas. Eilen en yksinkertaisesti ehtinyt blogiin kirjoittaa, mutta yritän nyt muistella, mitä tässä on ehtinyt tapahtua.

Torstai-iltana juuri kun olin lähdössä moikkaamaan Professoria, puhelin soi. Snerikesiltä (oma osakunta) soitettiin ja pyydettiin töihin siksi illaksi. Nämä osakunnat nimittäin pyörii täysin opiskelijoiden voimilla, ja onkin suosittua työskennellä niissä. Palkkaa ei saa juuri mitään, mutta tutustuu paikallisiin opiskelijoihin ja saa työkokemusta (näin olin kuullut). Sisäänkirjoittautumisen yhteydessä olin siis täyttänyt itsekkin kaavakkeen, jossa ilmoitin halustani työskennellä. Ja nakki napsahti siis torstai-iltana.

Professorin moikkaaminen tapahtui yliopiston päärakennuksella, joka on todella hieno. Ensin meitä tervehdittiin puheella, sitten vuorossa oli kevyet virvokkeet :). Lopuksi päästiin vielä kierrokselle päärakennuksen eri huoneisiin. Jouduin lähtemään kesken kierroksen Snerikesille.

Töissä. Sain hienon Snerikes-työpaidan, josta olin iloinen. Muut ihmiset vaikuttivat myös tosi mukavilta. So far so good. Tähän kiva sitten loppuikin. Ensimmäiset kaksi tuntia olin narikassa: tarkastin henkkareita, otin takkeja ja maksuja vastaan. Koska torstai-ilta on Snerikesillä tavallinen pub kväll, väkeä ei ollut paljon. Lähinnä pariskuntia, jotka tulivat syömään. Eli pääasiassa vain seisoin ja odotin. Tämän jälkeen pääsin kahdeksi tunniksi tiskaamaan, joka oli ihan mukavaa. Tekemistä oli sopivasti koko ajan ja aika meni nopeasti. Sitten alkoivatkin elämäni pisimmät kolme tuntia. Olin nimittäin klo.22-1 narikassa taas vahtien noin kymmentä takkia. Ihmisiä tuli ehkä yksi puolessa tunnissa. Koska narikka on ulko-ovien vieressä alkoi myös olla todella kylmä eikä minulla ollut edes tuolia ennen kuin viimeisen tunnin aikana. Niin tylsää ja ikävää. Mihinkään ei voinut lähteä edes kurkkaamaan, koska olin vastuussa kassasta ja takeista. Ajattelin kaihoten kavereitani, jotka olivat menneet Värmlandsiin (osakunta). Kun työvuoro vihdoin loppui, olin todella jäässä ja vihainen. Istuin hetken muiden kanssa, mutta lähdin siitä sitten nopeasti kotiin. Ensimmäinen negatiivinen Ruotsi-kokemus siis! Lupasin vielä mennä ensi tiistaina tiskaamaan, koska silloin on club night ja paljon enemmän porukkaa. Vielä yksi mahdollisuus siis Snerikesille, mutta pub kvällar, aldrig mer!

Perjantai-aamu meni sitten nukkuessa ja työtraumasta toipuessa :). Päivän vietin ADHD:n hyperaktiivisessa maailmassa, joka tosin tökki aika pahasti. Tämä aivojen toiminta ei todella ole mikään maailman helpoimmin ymmärretävä tieteenalue ruotsiksi. Sain kuitenkin jotain aikaiseksi. Per (Ruotsi) oli lähdössä viikonlopuksi moikkaamaan perhettään ja kävelin hänen kanssaan keskustaan, jossa yritin metsästää bussikorttia Tukhomaan, tässä onnistumatta. Matka jatkui pyöräilleen jälleen kohti Flogstaa. Vettä tuli taivaalta nestemäisessä muodossa ja kaduin taas, etten tullut bussilla.

Matt (USA) oli luvannut laittaa minulle kunnon jenkkiruokaa eli Macaroni and cheese, joten suuntasin rakennukseen 8. Menuun kuului myös corn bread ja chocolate chip cookies. Oli hyvää (ja epäterveellistä :))!

Syötyämme suuntasimme Sandralle (Luxembourg), jossa oli taas yhdet corridoor partyt. Oli tosi paljon porukkaa! On jännä kun alkaa jo tuntea niin paljon ihmisiä, että joka puolelle voi vaan moikkailla. Tutustuin taas muutamaan uuteen ihmiseen nytkin. Oli niin kivaa, etten malttanut lähteä polkemaan kotia kohti ennen kolmea! Ei satanut enää vettäkään. Bueno.

Tänään nukuin taas pitkään. Nyt suunnitelmissa on käydä ostamassa se bussilippu Tukholmaan, käydä ruokakaupassa, pestä pyykkiä ja opiskella. Illalla Flogstassa on taas kolmen kaverin bileet, joita täytyy käydä kurkkaamassa. Huomenna on kuitenkin aikainen herätys, olemme nimittäin menossa heti 7.40 bussilla Tukholmaan shoppaus ja sightseeing -reissulle.

Tässä vielä linkki, josta pääsee kuuntelemaan Flogsta-huutoa http://www.youtube.com/watch?v=FGHuTvTtNCM&mode=related&search=

Sköt om er!