Kaikkien kummasteluista huolimatta päädyin vaihtoon Ruotsiin, Uppsalaan. Tämä blogi kertoo selviytymisestäni naapurimaassa.

maanantai 5. helmikuuta 2007

Those were the best days of my life

Hiiohoi. Tämä mun blogi alkaa mennä aikaslaisen puuduttavaksi lukea. Ite kuitenkin tykkään kirjotella, joten älkää kokeko velvollisuudeksenne lukea. Tämä tulee myös mun omaksi iloksi, kun sitten joskus mummona kun muistelen Ruotsin aikojani.

Eilinen ilta sujui siis rennoissa merkeissä meseillen, hengaten ja kaikkea yleistä tehden. En päässyt nukkumaan niin aikaisin kuin olisin toivonut.

Tänä aamuna olikin sitten vaikeuksia nousta ylös 6.45. Pyöräilin taas kylmyydessä kohti paikkaa, jonka nimi oli Infotek. Infotekistä saa kaikenlaista tietoa neuropsyykkisistä sairauksista, ja tämän päivän luento olikin siis siellä. Meille puhui pääasiassa yksi mies, jolla itsellään on Aspergerin syndrooma, ADHD ja bipolär sjukdom (suomeksi kai kaksisuuntainen mielialahäiriö). Hän kertoi, minkälaista elämä ja oppiminen on näiden sairauksien kanssa. Oli kyllä todella mielenkiintoista, vaikka aikalailla väsyttikin. Tämä on kyllä mielenkiintoinen kurssi!

Luennon jälkeen kävin verotoimistossa hoitamassa veroasiat kuntoon ja shoppasin hiukan aikaa (kuinka vaikeaa on löytää yhdet farkut!). Nälän ajamani pyöräilin kuitenkin kotiin, jossa söin liian appelsiinista pastaa Per:n (Ruotsi) kanssa jutskaten..

Tänä iltana Flogsta kutsuu taas. Aiotaan Johannan (Saksa) ja Mattin (USA) kanssa katsoa piirretty Cars. Ostin leffailtaa varten tietenkin Bilar-karkkeja :).

Täällä olen kyllä alkanut todella arvostaa opiskelijoiden asemaa Suomessa. Se on kyllä ihan huippuluokkaa:
  1. Suomalaiset saa ensinnäkin hyvää opintotukea. Olen vertaillut muiden kansallisuuksien kanssa, ja Suomessa opintotuki on ollut parhain. Puhumattakaan sitten jenkeistä tai briteistä, joiden täytyy maksaa maltaita koulutuksestaan.
  2. Suomessa saa opiskelijalounaan hintaan 2,20e. Täällä halvimmat opiskelijalounaat on 4,40e.
  3. Yliopistoliikunta Suomessa on superhalpa. Täällä opiskelijahinnat on meilkein normaalilla tasolla.
  4. Helsingissä saa printata 500 sivua/lukukausi ilmaiseksi. Täällä jokainen kopio ja tuloste maksaa. Koneita ei myöskään ole yhtään niin paljon kuin esim. opiskelijakirjastossa Aleksandriassa.
  5. Opiskelijakirjasto Suomessa on ihan huippu! Kirjan saa aina kirjastosta tai viimeistään keverilta lainaan. En ole ostanut yhtäkään kirjaa opiskelujen takia näinä kahtena ja puolena vuotena. Ruotsissa kirjoja on vain pari kappaletta kirjastossa ja opiskelijat joutuvat ostamaan tai kopioimaan muilta lähes kaikki kirjansa. Kalliiksi tulee..
  6. Joissain maissa (esim. Itävalta) opiskelija voidaan noin vain heittää ulos yliopistosta, jos hän ei läpäise tenttiä tietyllä yrittämismäärällä.

Eli, onni on olla opiskelija Suomessa!

5 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Moikka!
Ei mua ainakaan vielä yhtään puuduta :). Kivaa vaan lueskella sun ja Anskun menemisiä, kun itse raahustaa täällä loskassa tai vaihtoehtoisesti tappojäätiköillä. Mulla nuljahti viikonloppuna polvi kun liukastuin ja horjahdin, ja vaiks en kaatunutkaan niin oon silti siitä saakka kulkenut jäällä kädet levällään ja ihmeellisessä kenoasennossa ettei enää nuljuisi lumpiot. Hurraa. Perjantaina katosi kalenteri ja sitä myöten tieto elämästäni. Apua. Mä kun en tunnetusti muutenkaan ole ekspertti muistamisasioissa. Toistan: Apua. T. Ansku

Hapsiainen kirjoitti...

Pakko kommentoida tota opiskelun helppoutta suomessa.pari asiaa:

a) Mun printtauskiintiö on aina ollu 600 sivua? Onko eri laitoksilla eri kiintiöt?

b) Suomessa (HY)on yhtä opetushenkilöä kohtaan 27 opiskelijaa, Pohjois-Carolinan Duke Universityssä 5. (uusin ylioppilaslehti).

MUtta ihan totta,Oxfordin yhden vuoden lukukausimaksuihin tarvittaisiin 17,5kk opintoraha..eli (4532,5€)

On se mahtavaa opiskella täällä Suomessa, tentitkin perutaan noin vaan jättämällä aulaan lappu ja jatko-ohjeet tulee vasta viikon päästä...(;

Katariina kirjoitti...

Voi apua Ansku! Kalenterin kadottaminen on ollu yksi mun painajaisistani!

Hapsiainen: Joo, printtauskiintiö hyvinkin voi olla 600 myös meillä. Muistin väärin. Ja tietty meilläkin Suomessa on omat hankaluutemme opintojen suhteen :).

Anonyymi kirjoitti...

Samoin musta on kiva lukea sun kuulumisia, kun itsekin käyn täällä läpi samantapaisia juttuja. Ja olen pitkälti samaa mieltä siitä, että on todellakin hienoa olla opiskelija ja muutenkin asua Suomessa! Suomessa kun on tottunut siihen, että asiat useimmiten hoituvat hyvin kaikkialla. Näkisittepä vain, kuinka opiskelijat asuvat täällä! Ja koulussa kurssien valitseminen on huomattavasti sekavampaa kuin omassa yliopistossa. Koulun ruokalassa syöminenkään ei kai paikallisten mukaan ole kovin suosittua, ja ruoka paljon kalliimpaa kuin meidän unicafeissa. Näin vain muutamia asioita mainitakseni. Mutta tsemppiä edelleen sinne!

-Anna-Maria

Hapsiainen kirjoitti...

Joo no enhän mä siis OIKEESTI valita Suomessa opiskelemisesta. Viime aikana on vaan mennyt koulujutut vähän väliä uusiks kun sosiaalipolitiikan laitoksella ei kai kukaan osaa olla ajoissa, tiedottaa tai organisoida. Saan sen takia tehdä muutoksia opiskelu suunnitelmiini hela tiden. Onneks en oo mitään hopsii tehny, muuten se olis menny jo sata kertaa uusiks. Mutta mä kerron näistä ongelmista sulle sitten kirjeessä, en viiti täällä avautua..(: (enempää)