Todellakin tänään on kulunut tasan kuukausi siitä kun astuin tänne Ruotsinmaalle. Aika menee todellakin nopeasti...ihan liian nopeasti. Vaikka paljon tässä on ehtinyt kyllä tapahtua.
Tällä viikolla aikaa on vienyt ikävän paljon kouluhommat. Täällä Ruotsissa opiskelujen rakenne on hieman erilainen kuin Suomessa...pääasiassa. Eli täällä yliopistoissa on vain yksi kurssi kerrallaan. Minun tämä 20 Ruotsin pisteen (=30 kansainvälistä pistettä) opintokokonaisuuteni koostuu neljästä osakurssista. Nämä neljä ensimmäistä viikkoa minulla on ollut vain tätä ensimmäistä osakurssia. Eli Ruotsissa opiskellaan usein yksi kurssi kerrallaan, eikä monia rinnakkaisesti niin kuin Suomessa. Toisaalta tosi hyvä systeemi, pystyy keskittymään yhteen aiheeseen kerrallaa. Vaikka on tässä tietysti haittapuolensakin.
Tällä viikolla olen siis tehnyt loppuesseetä, jonka seminaari oli tänään. Tämä loppuessee perustui case-metodiikkaan, eli jokaisen tuli luoda kuvitteellinen lapsi, joka kärsi jonkinlaisista keskittymisongelmista, ja rakentaa tämän tapauksen ympärille sitten kaikenlaista teoriaa. Oma esimerkkilapseni oli Rasmus, jonka kanssa oli kyllä hermot mennä. Motivaatio nolla, keskittymisvaikeudet sata. Mutta sain siis kirjoittaa suomeksi! Tänään oli siis loppuseminaari ja sen seurauksena minun pitää muuttaa työtäni paljon. Virallisesti työ pitää palauttaa maanantaina, eli en vieläkään pääse eroon Rasmuksesta. Huoh.
On täällä kivaakin tapahtunut onneksi :)! Olen syönyt ihanaa ruokaa Per:n (Ruotsi) ja sen kavereisen kanssa, viettänyt tyttöjen iltaa, leikkinyt leikkipuistossa Mattin (USA) kanssa ja saanut taas kaksi ihanaa kirjettä! Kiitos Hapsis ja Seiska*! Hapsiaisen pitkän ja erittäin mielenkiintoisen kirjeen mukana tuli myös ihanan maukas ja kotoisa Fazerin sininen, joka pelasti liioilta tylsyyden hetkiltä Rasmuksen kanssa! Kiitän taas kauniisti! Olette suloisia!
Tänään etkoille Flogstaan ja sitten Värmlandsiin!
*Viime kirjeen yhteydessä mainittu Seiska oli herättänyt hieman ihmetystä ainakin äidissäni :). Eli Seiska on varsin ihana ja soma tyttö, ei Seitsemän päivää -lehti. En ole niin koukussa juoruihin, että iloitsisin niin paljon juorulehden mainoskirjeestä :P
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Moikkelis!!!
On pitäny kirjottaa noin sata kertaa mutta nyt sain vasta aikaseks. Mahtavaa lukea sun kuulumisia ja koska tykkään myös Seiska-lehdestä :) (kuten kaikki tietävät)on kuin lukis jotain julkkiksen elämää:)
ALotin just Kandiryhmissä ja nyt pitäs kirjottaa sitten esittely omasta aiheesta... Plaah tylsää. Täytyy myöntää, että mullakin on motivaatio nolla..
No nyt vaan suklaata poskeen ja koneelle koko päiväks istuu. Illalla onki sitte pakko kattoo Idols ja 24!
Terkuin Satu
Moi!
Ajattelin vaan infota, jos et vielä oo kuullu, että Hanna Pakarisesta tuli Suomen Euroviisuedustaja :). Olemassa olevista vaihtoehdoista ehkä paras valinta.
Terppa!
P.S. Sessistä ei vielä kuulunu mitään...
Olipas mukavaa kuulla ehdasta Seitsemän päivää -tietäjästä eli Sadusta! Onnea kandin väsäämiseen, se tuntuu maailman ärsyttävimmältä, mutta kyllä se siitä pikku hiljaa valmistuu! Paljon voimia sen tekoon!
Kiitos Jenniveri tietotoimistopalvelusta! Huomasin, että Hanna oli voittanut lauantaina, ja nyt olen kuunnellut joitakin kertoja jo youtubesta Hannan laulua. Kyllä me varmaan tuolla kappaleella joitain symppispisteitä keretään, mutta ei tuo mikään voittaja ole :)! Ei hassumpaa kuisteskaan.
Ote olen seurannut sivusilmällä täällä Ruotsissa pidettävää melodifestivalia, jonka tarkotuksena on siis löytää Ruotsin viisuedustaja. Nyt on neljästä karsinnasta jo kolme käyty ja varsin mielenkiintoisia edustajia on ollut. Aika jänskää!
Lähetä kommentti