Mitä kaikkea ehtii 24 tunnissa?

Muminhuset

Karlsson på taket

Änglar i Knallyt

En ängelkille

FC Uppsala

Tänään sataa. Se sopii mainiosti, sillä tänään minun todella täytyi opiskelle. Ei tule muuten mitään! Samalla mielellä on näyttänyt olevan kaikki kaverini täällä, kaikkien Skypet näyttää varattua ja tekstit kertoo sateisen päivän vihdoin pakottavan opiskeluun. Nooh, sainpas kaksi sivua teoriaosuutta"minitutkielmaani" (luku- ja kirjoitusvaikeuksien yhteydestä vaikeuksiin matematiikassa) varten kirjoitettua.

Olipas kiireinen viikonloppu, mutta aivan mielettömän hauska :)! Paljon uutta tuli taas koettua! Perjantaina tehtyäni nopeusennätyksen rautatieasemalle, astuttiin Uwanan (Austaralia) kanssa Tukholmaan vievään bussiin kello 12. Tarkoituksena viettää koko päivä Tukholmassa.

Ensimmäiset tunnit meni rennossa shoppailuhengessä ja tanssimuseoon tutustuessa. Suunnattiin sitten Astrid Lindgren -museoon Junibackeniin, jonka luona tavattiin Marta (Puola), Sandra (Luxembourg) ja Astrid (Itävalta). Keski-ikä museossa oli n.7 vuotta ja meno sen mukainen, piti väistellä jaloissa pyöriviä natiaisia. Oli kyllä tutustumisen arvoinen paikka, tosi hienosti toteutettu kaikki ja varsinkin satujuna oli påp :)!

Mahat kurnivina suunnattiin eräälle "kauppahallille", jossa saman katon alla voi syödä ruokaa ympäri maailmaa. Siis monia pieniä paikkoja, josta voi valita ja silti syödä kaverin kanssa samassa pöydässä. Huippua! Niklas (Saksa), Pipsa (Suomi) ja Maria (Puola) odotteli jo meitä mahat täynnä, ne oli ollu eri museossa ja kerenneet jo syödä. Päädyin libanonilaiseen kalaan, ja sehän maistui!

Sitten olikin aika vyöryä Oscar-teatterille, jossa oli siis kauan odottamamme Singing in the rain-musikaalin esitys. Oltiin saatu kahdeksan viimeistä halvemman luokan lippua ja istuttiin siis kaikki täysin erillällemme ja huonoimmilla paikoilla. Olin ylemmällä parvella ihan toisessa laidassa ja sain kumarrella kunnolla eteen, jotta näin lavan toisen reunan. Vilkuttelin Uwanalle, joka istui saman rivin toisessa päässä saman ongelman kanssa. Musikaali itsessään oli aivan loistava! Keskittyminen ei karannut hetkeksikään, esitys piti totaalisesti otteessaan koko ajan! Jopa nämä muut vaihtarit, jotka ei osaa kun ruotsin alkeet pystyi sitä seuraamaan kiitos leffakatselun tiistaina. Ei voi kuin ihmetellä kuinka jotkut ihmiset osaa sekä näytellä, laulaa että tanssia niin upeasti! Aivan mielettömän ihana! Varsinkin kuin kuuluisassa Singing in the rain -kohdassa lavalla alkoi oikeasti sataa, eikä se ollut mitään pientä tihkua, vaan ihan kunnon kaatosade. Oltiin ihan hurmiossamme! Esitys myös loppui sadenumeroon. Koko kotimatka laulettiin ja tanssittiin! Sama efekti kuin lapsena, jolloin näin Joutsenlampi-baletin. Koko kesän mökillä vaan tanssin pikkujoutsenten lailla. Wau! Pitää mennä useammin musikaaleihin Suomessakin!



Lauantai-aamu alkoikin sitten epäinhimillisen aikaisin herätyskellon soidessa 5.30. Oli aika Knallyn! Knally on siis Amazing Race -tyyppinen kisa, joka ajetaan autoilla ympäri tätä Upplandin aluetta. Meidän joukkueeseen kuului minä, Per ja Perin kaverit Johannes, Sofia ja Markus. Aamu ei alkanut kovin vahvasti sillä Johannes ei ilmestynyt tapaamispaikalle, eikä vastannut kännykkäänsä eikä ovikelloonsa. Me muut mentiin sitten ekalle tapaamispaikalle keskenämme ja saatiin eka ratkaistava arvoitus. Johannes soitti, oli herännyt. Kisamme alkoi siis Johanneksen haulla. Arvoitukset oli aivan supervaikeita eikä osattu yhtäkään, turvauduttiin aina leikkaamaan vastaus esille lopulta (-50 pistettä). Ratkaisun jälkeen piti sitten tarkkaan mitata oikea seuraavan arvoituksen sijaintipaikka. Välillä suoritettiin tehtäviä ja syötiin lounasta (mingle with the other teams :)). Knallyn teemana oli Himmel & Helvete ja oltiin siis koko porukka pukeuduttu enemmän tai vähemmän enkeleiksi. Oli tosi hienoa nähdä tätä seutua, aivan tosi nätti tämä maaseutu tässä ympärillä. Ei voi sanoa muuta kuin, että ruotsalaiset tosiaan osaa pitää huolta taloistaan ja pihoistaan! Aivan mielettömän paljon hevosia, iski pikkuinen hevoskuume :). Väsyneenä lopetettiin Knallymme Kalmar-osakunnalle (joka siis järkkäsi moisen huvin) kuuden maissa.



Kotona ei ollut sitten aikaa levätä, vaan kuoriuduin enkeli-vaatteistani ja hyppäsin suoraan jalkapallo-vaatteisiini. Oli aika nimittäin Niklaksen yllätyssynttäreiden V-dala -osakunnalla. Oltiin Astridin, Johannan, Barbaran (Italia), Sandran ja Martan kanssa siis futisjoukkue FC Uppsala. Kaikki oli panostanu tosi paljon asuihinsa, illan aikana nähtiin mm. siiamilaiset kaksoset, Spice Girlsit ja Davin Beckham. Niklaksen yllättäminen meni tosi hyvin, poika ei ollut aavistanut mitään etukäteen. Laulettiin Singstaria, otettiin paljon valokuvia ja tanssittiin!



Oli aika siirtyä V-Dalan yläkertaan, jossa oli Shout Out Loudsin keikka. Ihmiset toljotti ihan kiitettävästi kun tanssitiin futisasuissamme. Oli tosi hyvä keikka! Tykkäilen bändistä kovasti! Kun keikka oli ohi pyöräilin maailman nopeimmin kotiin, jotta näin Euroviisujen viimeiset 15 minuuttia. Oli kyllä aika pettymys, ettei Ruotsi eikä Suomi pärjänny, mutta ainakin Suomi hoiti Viisut kunnialla kotiin!



Olin tosi tyytyväinen päivän saldosta. Olin etukäteen miettinyt miten kerkeän osallistua sekä Knallyyn, että Niklaksen synttäreille, nähdä konsertin ja vielä Euroviisutkin, mutta kaikki meni tosi hienosti yhteen.



Aijoo, muu joukkue oli Knallyn loppubileissä, jossa saatiin palkinnot. Meidän joukkue tuli 11. sijalle (joukkueita oli yhteensä 12 :)) ja saatiin Saksi-palkinto, eniten leikeltyjä vastauksia (=kaikki).



Sunnuntai menikin laiskotellessa ja Euroviisujen uusintoja katsellessa. Illalla menin Flogstaan syömään herkullisia tortilloja futisjoukkueeni kanssa :)!



Huomenna Köpikseen! Vähänkö odotan jo! 7.22 starttaa juna ja mennään ensin Malmöseen, josta jatketaan sitten Köpikseen. Matkalle lähtee siis minä, Per, Johanna, Barbara ja Marta. Tullaan myöhään perjantai-iltana, joten rapottia matkasta voitte odottaa sen jälkeen.