Kaikkien kummasteluista huolimatta päädyin vaihtoon Ruotsiin, Uppsalaan. Tämä blogi kertoo selviytymisestäni naapurimaassa.

perjantai 20. huhtikuuta 2007

Karjalanpiirakka

Hiphei. Onpas aikaa vierähtänyt viime kirjoituksesta. Yritän nopeasti summata viime viikkojen tapahtumat.

Lähdin siis viime torstaina Suomeen. Sitä ennen ehti tapahtua esseenkirjoitusta, ikimuistoinen etkoilu täällä Kanttorilla ja tanssisessio Snerikesillä, yhteinen kampaamoreissu Astridin (Itävalta) kanssa (juu, täällä ei tehdä mitään yksin) ja Snerikesin speksin kattominen yhdessä Perin kanssa.

Risteilin siis ilmaiseksi Suomeen yhdentoissta muun vaihtarin kanssa ja vietin heidän kanssaan muutaman tunnin katsellen Helsinkiä ennen kuin suuntasin kohti vanhempieni taloa. Suomi-visiitti piti siis sisällään "koulutusta" kesätyöpaikkaani varten, kavereiden kanssa juoruilua, Nyytin toiminnanjohtajan tapaamisen, kaksi leipomaani kladdkakaa, auringonottoa ja säälittävää opiskeluyritystä takapihalla, perheen kanssa touhuilua, ostostelua ja tavaroiden haalimista ja 45 minuutin lennon kolmenkymmenen karjalanpiirakan ja mämmin kanssa.

Oli tosi mukava ja rentouttava reissu. Ei ollu niin kiire kun yleensä täällä Uppsalassa ja oli tosi mukava tavata Suomen ihmisiä! Kiitos kaikille! Suomessa koko elämä täällä tuntu tosi etäiseltä, ihan kuin olisin kuvitellut koko elämäni täällä Uppsalassa. Nämä on kuin kaksi eri maailmaa. Nyt taas tuntuu, että Suomen visiitti oli unta vaan. Hassua.

Tällä viikolla täällä olen ollut yhden päivän tutustumassa erityiskouluun, ollut Bernhardin (Itävalta) luona Bacon fikassa, tehnyt ryhmätyötä ja ollut jopa hyödyllinen siinä, suunnitellut Kööpenhaminan reissua ja tsekkaillut paikallisia snobeja Stockholms-osakunnan torstaiklubilla.

Juuri äsken oli mun järkkäämä Finnish fika täällä meillä. Tarjoilin karjalanpiirakoita munavoilla, muna-riisipasteijoita ja korvapuusteja. Onneksi mun leipomisavustajina oli Uwana (Australia), Emmi (Suomi) ja Johanna (Saksa). Uwana leipoi elämänsä ensimmäistä kertaa. Meitä oli 11 ihmistä ja hyvin näytti suomalaiset erikoisuudet katoavan ihmisten suihin. Mämmiä en sitten viitsinyt tutustuttaa, olisi ehkä pilannut suomalaisen ruoan maineen. Kuunneltiin vain suomalaista musiikkia, jota mun koneelta löytyykin yli kymmenen tuntia :)! Oli tosi hauskaa!

Nyt katsomaan Ameliéta.

PS. Vessaharja on nyt sohvan vieressä käytävällä!?

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Vähänkö oli huippua nähdä, fiilistellä kesää ja avata terassikausi yhdessä!

Koodiblogia odotellen,
Seiska

Anonyymi kirjoitti...

Jee mäkin uskaltauduin kommentoimaan:) Täällä satoi tänään räntää, pyh. Ja hei oon pettynyt kun et tarjoillu mämmiä, se olisi ollut houkuttelevaa, varsinkin siinä koirankakkakipossa:p Ihanaa kun voi taas mennä katsomaan, oletko kirjoittanut blogia. Ku olit täällä ni menin aina automaattisesti tälle sivulle kunnes tajusin, että oletkin kotona. Jepa olehan kiltisti siel jooko.

Anonyymi kirjoitti...

Moikkis moi!

Täällä jännityksellä seurataan kuulumisia, etenkin vessaharjan liikkeet on aina sellanen kohokohta! Vesku sanoo, ettei se tarvii mitään sarjiksia tai muuta kun voi seurata sitä... Miks ihmeessä SOHVAN vieressä??? Arvaa mitä sanotaan tollasille ihmisille? H-U-L-L-U!

-Ansku

ps. Joo. Se tapahtuu ;).

Katariina kirjoitti...

Suloinen 7: Oli juu aivan huippua nähdä! Koodiblogia tuskin tulee, mutta voisin yrittää tässä kirjeen sulle jossain vaiheessa kirjoittaa niin saat vähän lisäinfoa :).

Muruni Marika: Tosi ihanaa kun kommentoit! Mä olen ihan koukussa mun kommentteihin ja käyn aina joka päivä kurkkaamassa tätä blogia, josko joku ois kommentoinu. Tiedän, vähän säälittävää... Mämmiä on vielä vähän jäljellä, mutta ajattelin tänään kitata sen sisuksiini. Kiltisti olen aina :). Lepäilen, niin kuin sinä ja äippä haluatte ;).

Armas Ansku ja Viettelevä Vesku: Vessaharjan liikkeet ovat mystiset, mutta se on viihtynyt lähinnä sohvan kupeessa viime viikon. HULLU tosiaankin! Olen iloinen, että se tapahtuu!